Koska suuri osa hyödyllisestä tiedosta on salaista, sellaiseksi luokitellun tiedon hankkiminen voi olla rikos. Joissakin tapauksissa, joissakin maissa, jos onnistuu päättelemään vapaasti saatavilla olevasta tiedosta salaisen lopputulokseen, on syyllistynyt rikokseen. Oppiminen voi siis olla rikos.
Näin rankkoja johtopäätöksiä esittää Robert B. Laughlin kirjassaan The Crime of Reason.
Mitäs uutta tässä oikein on? Ainahan puolustusvoimat ovat salanneet tietoa turvallisuussyistä ja yritykset kilpailusyistä.
Uutta on se, että olemme astumassa tietoyhteiskuntaan (Laughlinin termi Information Age). Kun aikoinaan maiden perustuslakeja ja yleisiä ihmisoikeuksia luotiin, puheoikeus ja kokoontumisoikeus olivat tärkeitä – niin kuin ovat edelleenkin. Elettiin ajassa jossa fyysisillä tuotteilla oli arvoa. Tieto oli yleensä kiinni tuotteissa.
Nyt maailma ostaa ja myy tietoa ja sen tuottamisvälineitä.
Silti patentit ohjelmistoteknologiassa, geeniteknologiassa ja vaikkapa mobiiliverkkojen toiminnassa herättävät kysymyksen miksi niiden toiminnan perinpohjainen oppiminen on väärin. Eivätkö teknologiat kehittyisi paremmiksi jos niitä saisi soveltaa useampi asiantuntija kuin vain patentin lisensoineet yritykset? ”Patenttien tarkoitus on luoda epäreilua kilpailua, monopoleja”, Laughlin tylyttää.
Vaikka Laughlin fysiikan Nobel-palkinnon saanut professori Stanfordin yliopistosta onkin, hän on tarttunut niin suureen asiaan, että sen sulattelun soisi jatkuvan muiltakin näkökannoilta. Esimerkiksi, kun tinkimättömän Richard Stallmanin kohkaamisen ohjelmistopatentteja vastaan asettaa kirjan teemaa vasten, niin open-source ohjelmistojen käyttö saa viitekehyksen.
Monen yrittäjän liiketoiminta koostuu enemmän tai vähemmän jo tunnetun tiedon käsittelystä ja sen edelleen jalostamisesta. Uuttakin tietoa varmasti syntyy. Aina uusi osaaminen kuitenkin perustuu jo aiemmin opittuun tietoon.
Se tieto ei ollut salaista.
