Nokian tulevaisuus on tärkeä Suomen kansantaloudelle, puhumattakaan keskisuurista suomalaisista kaupungeista, joissa on runsaasti Nokian tai sen alihankkijoiden liiketoimintaa. Yhtiön osuus koko Suomen tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinneista on jo 37 prosenttia ja bruttokansantuotteesta 1.6 prosenttia.
Vilkaisemalla korporaation kiiltävää pintaa voisi ajatella, että Nokialla menee hyvin. Yhtiö on tehnyt voitollista tulosta 15 vuotta. Se on aivan ylivertainen markkinajohtaja edelleen voimakkaasti kasvavilla maailmanlaajuisilla matkapuhelinmarkkinoilla.
Suursijoittajat, jotka liikuttavat osakemassoja maailman pörsseissä, eivät kuitenkaan usko Nokian tulevaisuuteen. Jatkuvasti voitollisesta tuloksestaan ja markkinajohtajuudestaan huolimatta Nokian osakkeen arvo on laskenut jo 10 vuotta ja laskee edelleen. Viesti on, että Nokian kasvumahdollisuuksia tulevaisuudessa ja kilpailukykyä pidetään heikkoina.
Tänään Nokia on matkapuhelinten Toyota
Yksi Nokia-kirjani Menestyksen hinta johtopäätöksistä oli, että Nokiasta on kasvanut harmaa brändi, joka ei innosta ketään, vaan tekee tasalaatuisia, tylsiä tuotteita tavallisille ihmisille. Automaailmassa Nokiaa vastaava brändi voisi olla Toyota.
Nokia painii aivan eri markkinoilla kuin todelliset innovatiiviset yhtiöt, korkeakatteisia design-tuotteita valmistavat yritykset tai kokonaisvaltaisia yritys- ja kuluttajaratkaisuja tarjoavat korporaatiot.
Sähköautoksi (e-car) Nokiasta ei ole, koska sillä markkinalla tarvitaan uudentyyppinen palvelut ja ohjelmistot osaava yritys, kuten Google. BMW:n tyyppinen trendikäs design-yritys Nokiasta ei ole, sillä Apple osaa tämän tyyppisen liiketoiminnan Nokiaa paremmin. Ford puolestaan valmistaa omalla sektorillaan kaikkea pikkuautoista kuorma-autoihin, aivan kuten HP informaatioteknologian puolella.
Nokian pääjohtajan viisivuotiskausi
Pääjohtaja on tärkeä imagonrakentaja ja suunnannäyttäjä. Jopa pääjohtaja Olli-Pekka Kallasvuon eroa on vaadittu, jotta Amerikan markkinoiden valloitus vauhdittuisi, älypuhelinten tuotekehitys piristyisi, brändi kirkastuisi ja osakkeen hinta nousisi. Ajoittaisissa erovaatimuksissa ei ole mitään ihmeellistä, mutta huolestuttavaa on se, että yhdysvaltalainen Rick Simonson jätti yhtiön keväällä 2010. Mitä ilmeisimmin hänestä oltiin valmistelemassa seuraavaa Nokian pääjohtajaa kierrättämällä häntä sopivissa johtotehtävissä Ollilan ja Kallasvuon jalanjäljillä.
Todennäköinen selitys Rick Simonsonin lähdölle on sama tilanne, joka syntyi kun Jorma Ollila vuonna 2001 ilmoitti entisen suurvaltajohtaja Breznevin tavoin jatkavansa vielä yhden viisivuotiskauden pääjohtajana. Kun tieto seuraavan pääjohtajan nimestä (Kallasvuo) sittemmin saatiin, ainakin Pekka Ala-Pietilä, Matti Alahuhta, Sari Baldauf ja Pertti Korhonen lähtivät johtamaan muita yrityksiä.
Jorma Ollila on edelleen Nokian hallituksen puheenjohtaja ja epäilemättä vahvin vallankäyttäjä isoissa asioissa, kuten pääjohtajan valinnassa. Kallasvuon tilanne lienee nyt rauhoitettu joksikin aikaa, jotta hän saa keskittyä businekseen politikoinnin sijasta. Voi olla, että Rick Simonson ei kuitenkaan jää ainoaksi lähtijäksi, sillä kaikki pääjohtajakandidaatit eivät jaksa odottaa viisivuotiskauden loppuun asti.
Huomenna Nokia on mobiiliteknologian Ford
Nokia ei tietenkään voi pysyä paikoillaan ja olla ikuisesti harmaa Toyota. Sen on liikuttava johonkin suuntaan, jotta kilpailijat eivät tallo sitä. Pelkkä tehokkaasta logistiikasta ja halvoista valmistuskustannuksista kiinnipitämisen strategia ajaa Nokian ennen pitkää Philipsin lamppujen viereen marketin 5 euron hyllylle, jossa vain hinta ratkaisee. Brändistä on siinä vaiheessa enää se hyöty, että ylipäätään pääsee esille supermarketin hyllylle.
Kysymys kuuluukin, mihin suuntaan Nokia kehittyy?
Applea haastavaa korkealaatuista design-tuoteyritystä Nokiasta ei voi tulla. Nokia joutuisi romuttamaan koko nykyisen kilpailuetunsa, joka perustuu mahdollisimman halpaan designiin. Siinä eivät edes huippudesignerit ja visionäärit auta, koska heidän ideoitaan ja tuotteitaan Nokian koneisto ei taivu toteuttamaan – joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.
Googlen vertaista ohjelmisto- ja nettipalveluyritystä Nokiasta ei myöskään kehity. Nokialla on ollut ja on edelleen työn alla useita miljoonainvestointeja vaatineita ohjelmisto- ja palveluprojekteja. Symbian ja S60-ohjelmistoja yritettiin lisensoida muille puhelinvalmistajille, mutta Nokian oma laitevalmistus vei aina voiton asiakasprojekteilta. Ovi-nettipalvelut ovat tärkeä investointi tulevaisuuteen, mutta niin kauan kun Ovi-palvelut on sidottu vain Nokia puhelimiin, ei sekään auta muutoksessa kehittyä Googlen tai Facebookin veroiseksi nettifirmaksi.
Muutos kokonaan toisenlaiseksi Applen tai Googlen tapaiseksi yhtiöksi vaatisi uuden lopunajan kriisin, jonka Nokia koki noin 20 vuotta sitten. Silloinhan yhtiö käytännössä pakon edessä luopui muista teollisuudenaloista ja keskittyi tietoliikenteeseen.
Sen sijaan Nokia on jo ottanut ensimmäisiä askeleita informaatioteknologian suuntaan. Vaikka HP:n tapaista elektroniikkaa valmistavaa yhtiötä Nokiasta ei enää 1980- ja 1990-lukujen tyyliin tulisikaan, mobiililaitteet laajasti ymmärrettynä ovat valtava kasvumahdollisuus. Pienet kannettavat tietokoneet, kuten Nokia Booklet 3G, e-kirjojen lukulaitteet, tabletit, multimediasoittimet, mobiili-TV:t, nettiin liitetyt kamerat ja videokamerat, kannettavat pelilaitteet, terveyttä ja kuntoa tarkkailevat laitteet ja monet muut mobiililaitteet ovat kehittymässä voimakkaasti.
Niin kauan kuin Jorma Ollila hallituksen puheenjohtajana ja entisenä pääjohtajana on Nokian vahvin yksittäinen vallankäyttäjä, luonnollisin kehityspolku yhtiölle on laajentua maltillisesti muihin mobiililaitteisiin. Siten yritys voi säilyttää nykyiset vahvuutensa, joita Ollila esikuntineen oli luomassa 1990-luvulla. Harmaasta Nokia/Toyotasta voi kehittyä mobiiliteknologian Ford, joka tarjoaa yhden tuotteen sijasta laajemman valikoiman tuotteita, joita kaikkia kuitenkin yhdistää liikuteltavuus.
