Tehtäväksi oli annettu luoda tuote markkinalle, jota ei vielä ollut. Tehtävään ryhtynyt yrityskään ei ollut niin määräävässä asemassa, että se olisi omalla painollaan pystynyt uuden markkinan tekemään.
Tällaisen pulman edessä oli Nokian Reijo Paajanen 1990-luvun alkupuolella kun Pekka Ala-Pietilä valtuutti hänet luomaan mobiililaitteen yrityskäyttäjille. Ensisijainen tavoite ei ollut tehdä uutta puhelinta, vaan laite jolla pääsisi yrityksen IT-palveluihin kiinni ja voisi viestiä usealla eri tavalla. Vaihtoehtoina olivat esimerkiksi telefax (kuka muistaa vielä), tekstiviesti, sähköposti ja nettiselain.
Internet oli laitteen suunnittelun aikaan vielä tutkijoiden käyttämä tekninen viritys. Netscapen pörssilistautuminen vuonna 1995 oli vasta se käännekohta, joka Webin toi kaikelle kansalle. Joka tapauksessa, mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen vuonna 1996 Nokia esitteli Cebit-messuilla palkintoja keränneen Communicator 9000-tuotteen, josta alkoi aina näihin päiviin asti kehitetty tuotesarja.
Paitsi että Communicatorin tekijät joutuivat miettimään minkälainen kokonaan uuden tyyppisen laitteen tulisi olla, he joutuivat tekemisiin teknologian kanssa, jota ei juurikaan kaupallisesti vielä ollut käytetty. Kyse oli datan, kuten sähköpostin, siirtämisestä GSM-verkossa. Tiimi päätti tehdä jopa toisen tuotteen opetellakseen teknologian. Se oli GSM-datamodemi, jolla esimerkiksi kannettavan tietokoneen pystyi liittämään mobiiliverkon kautta yrityksen tietojärjestelmiin.
Syy siihen miksi Communicatorin perusideasta tuli niin kestävä, oli kuitenkin oikeasti käytettävän testikonseptin luonti. Paajasen tiimi kasasi laitekokoonpanon, jota oikea kohderyhmä saattoi kokeilla ennen lopullisen tuotteen tekemistä. He kokosivat HP 200LX-kämmentietokoneen ympärille laitteiston, joka koostui Nokia 2110-puhelimesta, datamodemista ja kaapelista joka yhdisti laitteet. Lentokentillä ja muualla tehdyt testit vakuutti tiimin, että kaikki puhelimen, tietokoneen ja langattoman viestilaitteen toiminnot oli saatava samaan pakettiin, josta ei tarvitse roikottaa yhtään kaapelin pätkää eikä modemin tynkää.
Communicator-laitteen suunnittelun aikaan kosketusnäyttö teki tosissaan tuloa kannettaviin laitteisiin. Koska Communicator oli tarkoitettu viestintää ja muistiinpanoja varten, fyysisestä näppäimistöstä pidettiin kiinni. Esimerkiksi Apple Newton floppasi pahasti, mutta PalmPilot onnistui tekemään käytettävän kosketusnäytön ja ennen kaikkea, sen vaatimat ohjelmistot. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin Apple onnistui käynnistämään kosketusnäyttöhuuman iPhone-puhelimella.
Koko Communicatorin syntytarina Reijo Paajasen kertomana löytyy Menestyksen hinta-kirjasta. Tänä päivänä Paajanen vaikuttaa toimitusjohtajana Tivit Oy:ssä.
